Kun aikansa odottaa, niin jo koittaa sieniaika. Pari viikkoa sitten löysin salaisesta kuusikosta kuusenleppärouskuja. Mutta silloin ei vielä ollut kuin ihan pieniä suppilovahveron alkuja. Perjantaina ja eilen sunnuntaina suuntasin kulkuni  jälleen metsään. Eikä minun sieltä tarvinnutkaan tulla tyhjin käsin. Melko kosteista sammalikoista löytyi kuin löytyikin suppilovahveroita.



Herkullisia ovat. Itse olen laittanut pannulle sienten lisäksi hieman suolaa, valkopippuria, hieman kasviöljyä sekä pienen keltasipulin. Sekoitus maistuu hyvältä leivän päällä. Tänään aion laittaa vielä hieman paprikasilppua edellä olevien mausteiden lisäksi.