Viime viikonloppuna tein junamatkan vanhaan kotikaupunkiini äitiäni katsomaan. Muistoja liittyy siellä paikkaan jos toiseen. Palaga toivotteli blogissaan antoisaa sanamatkaa M-kirjainten maailmaan. Ajattelin tehdä matkan muistoihini. Kaupungin tunnistanette  likaisen junanikkunan takaa ottamastani kuvasta.



1. Muodonmuutos
Kuin sattumoisin paikkakunnalla on parhaillaan myynnissä se talo, jossa elin ensimmäiset19 vuotta elämästäni. Internetin myynti-ilmoituksen kautta pääsin kurkistamaan rakennuksen sisälle. Talo on saanut uuden värin ja kattomateriaali on muuttunut. Oikeastaan kivijalka ja siinä olevat tuuletusaukot ovat alkuperäisessä asussa. Me asuimme talossa 1950- ja 1960-luvuilla. Lähes neljäkymmentä vuotta sitten vanhempani muuttivat talosta. Vielä 1950-luvulla talossa ei ollut vesijohtoa, nyt näyttää olevan kaikki nykyajan kotkotukset. Eivätpä arvaa tulevat ostajat, että nykyisen WC:n paikalla oli meidän pikkuruinen leikkihuone.

2.Muinaisjäännös
Noin 300 metrin päässä kotitalostani oli pieni mäntymetsikkö ja metsikössä oli osittain ruostunut kyltti.
Kyltissä luki "Suojeltu muinaismuistolain nojalla...". Jälkikäteen selvittelin, mitä alueelta oli löydetty. Mitä
todennäköisemmin alueelta on peräisin kampakeraaminen ruukku, jota säilytetään Kansallismuseossa.
Ruukusta on ollut kuva poikamme historian kirjoissakin.

3. Markkinat
Joka kevät ja syksy kaupungin kauppatorilla järjestettiin markkinat. Markkinarinkelit ostettiin useimmiten Tyrisevältä. Lapset saivat markkinapalloja. Ei mitään ilmapalloja, vaan purutäytteisiä kumilangan päässä olevia palloja, joita saattoi kieputella jojon tapaan.Helppo-Heikit kauppasivat kampoja ja rukkasia.

4. Mustepullo
Muistan musteen hajun, kun opettaja avasi ison mustepullon ja kaatoi jokaisen omaan pikkupulloon mustetta. Mustekynillä näet kirjoitimme melko nuorina. Kynänteriin tuli helposti säröjä ja kirjoitusjälki oli senmukainen. Käsityötunnilla ompelimme pyöreistä kangaspaloista mustekynän pyyhkeitä. Niin ja pulpetissa oli erityinen kolo mustepulloa varten.

5. Maila
Maila oli kansakoulunopettajani nimi. Hän oli johtajaopettajan puoliso.Minulle hän edusti hienoa naista, jolla oli punatut huulet ja käherretyt hiukset.

6.  Mekko
Tyttölasten yleisin vaatekappale oli mekko. Äitini ompeli minulle ja siskolleni uudet mekot joulu- ja kevätjuhliin. Joskus me saimme ihan samanlaiset mekot. 1950-luvulla ei vielä ollut sukkahousuja; paitaliivien avulla pitkät sukat pysyivät jalassa.

7. Munkit
Kun lauantaina palasimme koulusta, täytti kodin munkintuoksu. Kyllä idin paistamat hillottomatkin munkit olivat maukkaita.

8. Maija-täti
Hän asui 1950-luvulla maalla mummolassa. Usein hän toi mukanaan omenakäärretorttua, kun tuli käymään meillä minun syntymäpäivän aikoihin marraskuussa. Minun käsitykseni kummitädistäni muuttui, kun hän rupesi seurustelemaan tulevan miehensä kanssa. Hän ei osoittanut minulle enää niin paljon huomiota kuin aiemmin.

9. Mehukannu
Meidän leikkimökin isä oli tehnyt vanerista. Se oli maalattu punaiseksi. Ampiaiset kävivät jälttämässä vanerista pesätarpeita. Mökissä oli seinällä astiakaappi ja kaapissa oli naapurista saamani pieni kermanekka, jota käytimme mehukannuna. Kannu oli hieman kolhiintunut Arabian sinikuvioinen Pilvet-kannu. Jos joskus sellainen tulee vastaan, en kauaa harkitse ostamista.

10. Mäntykangas
Lapsuusmuistojeni  tyypillinen metsä. Kangasvuokkojen kasvupaikka.

Haluatko sanaleikkiin mukaan? Tämä leikki on jo jonkin aikaa pyörinyt blogeissa, joten saatta olla, ettei muita maijamyöhäisiä ole juurikaan liikkeellä.