Olen viettänyt talvilomaa kuluneen viikon.  Hiihtämistäkin olen päässyt kokeilemaan. Kävin jo hakemassa pajunoksia maljakkoon. Kohta niitä voi jo höyheniäkin ruveta virittelemään pajunoksiin pääsiäistä varten. Junareissunkin tein äitiäni katsomaan Itä-Suomeen.

Millaisen hiihtoloman sitten kukin lapsilleen suo. Surullisena jouduin seuramaan yhden äidin ja kahden kouluikäisen lapsen paluumatkaa hiihtolomalta. Kolmisen tuntia olin samassa vaunuosastossa. Perheen äiti rupesi tiuhaan tahtiin käymään WC:ssä ja mitä todennäköisimmin kävi tyhjentämässä taskumattiaan. Jo tuntia ennen perheen määräasemaa äiti rupesi hoputtamaan lapsia pukemaan. Sanaharkkaa tuli ja äiti päästeli jo suustaan ärräpäitä kaikkien kuullen. Lapset ihmettelivät, mikseivät he mene Helsinkiin asti, vaan aikomus oli jäädä yhdelle väliasemalle, jolle tulee vastaan Saukki (ilmeisesti äidin miesystävä; nimi muutettu).

Vaan eipä ollut väliasemalla ketään Saukkia vastassa perhettä. Hoiperrellen äiti pääsi asemasillalle ison kassin kanssa. Lapsilla oli sukset kantamuksinaan. Sinne jäi äiti  laiturille tavoittamaan Saukkia kännykällään. Lapset ojennossa vierellä.

Surullista, muttei ainutlaatuista nyky-Suomessa.