Tänään tuli kuluneeksi 90 vuotta isäni syntymästä. Kymmenen vuotta takaperin saatoimme viettää isäni 80-vuotisjuhlia. Tuolloin hän oli vielä hyväkuntoinen eläkeläinen. Kävi marjassa ja sienessä sekä harrasti tuohitöiden tekoa. Mutta syksy 1999 muutti kaiken. Pahanlaatuinen aivokasvain diagnosoitiin jouluaattona. Seuraavan vuoden maaliskuun alkuun asti hän jaksoi sinnitellä tautia vastaan.

Sivelen tuohikopan pintaa ja laitan koppaan syksyisiä daalioita ja kultapiiskuja. Daalian juurakon isäni postitti minulle 1990-luvun puolivälissä. Joka syksy se on jaksanut tehdä toinen toistaan suurempia kukkia. Kiitos isä!