Kaanon haastoi minut. Tämä haaste on saanut alkunsa Satakielen sanoin- blogista. Sen säännöt ovat:
1. Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja laita tunnuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoitustesi joukosta onnistunut teksti, josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esim. runo, novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti (haiku, eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus j.n.e.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.

  

 

Alkuperäishaasteen kohteena näyttää olevan kirjoittajat sanan varsinaisessa merkityksessä. Reilussa kuukaudessa haaste on kiirinyt minulle, joka suhtaudun kirjoittamiseen ihan muulla tavalla. En siis mitenkään ammattimaisesti. Mutta haitanneeko tuo mitään?  Omaa vastausta miettiessänii tulin siihen tuloksen, etten taida löytää ensimmäistäkään niistä helmiksi luokiteltavista runoista, joita työvuosieni aikaan kirjoitin niille ryhmäläisilleni, jotka lähtivät talosta tai vaihtoivat osastoa. Kalevalamitalla tehdyt runot jäivät työkoneen muistiin, jos sinnekään. Ne helmet ovat hajaantuneet pitkin ja poikin eteläistä Suomea. Toivon ainakin, että ne olisivat vielä asianomaisilla tallessa. Helmiksi niitä saatoin kutsua sen vuoksi, että niihin olin kiteyttänyt yhdessä viettämämme vuodet samassa firmassa.

Suorasanaisia helmiä en ole juurikaan tuottanut. Työvuodet menivät pikemminkin muiden tuottamien tekstien kääntämisessä. Eivätkä ne tekstit olleet kaunokirjallisia.

Jottei tähän Kaanonin haasteeseen vastaminen menisi ihan torsoksi, tekaisin "valehelmen" . Uskon, että Kaanonille kelpaa tällainen tuotos. Tai ainakin tuo hymynkareen.

Haasteen saa ottaa vastaan jokainen, joka tuntee kutsumusta kertoa jonkin oman onnistuneen tekstin synnystä. Olkaatten hyvät!

 

---------------------------------------------------------------------------

 

Tuop´ on blogitar Kaanoninen,

luonnonystävä netistä.

Haasteen mulle hän lähetti,

blogiteitse singautti.

 

”Sun on helmi etsittävä,

sanaisista kaikkein parhain.

Josta voit sä ylpee olla.

Muille näytä se blogissas.

Laita mukaan luonnehdinnat.”

 

Etsin päivän, ehkä kaksi.

Hiki otsalla kohosi.

Tiedostoja tutkiskelin,

paperipinoja selasin.

Vaan ei tuota löytynynnä,

vaikka kuinka etsiskelin.

 

Syntyipä uusi runonen.

Rivit uuenuutukaiset.

Ne mä annan Kaanonille,

haasteen tämän laittajalle.

Korviikkeeksi oikeen helmen.

 

Kaanonill´ on kaunis blogi,

kuvat somat sivuillansa.

Tekstit kuvia sitovat,

lukijoita verkottavat

 

Täss´ on helmi Kaanonille,

tehty vanhan mallin mukaan.

Kuin mun entiset runoni,

muistovärssyt vanhahtavat.