Onnen fantin tarina  sai alkunsa siitä, että kesällä 1996 satuin menemään Kilpisjärvellä puhelinkioskiin. Tosiaan vielä tuolloin kännykät eivät olleet tavallisia, joten puhelinkioskeissa piti välillä piipahtaa, koska kesälomamatkalta olin luvannut ilmoitella kuulumisia vanhemmilleni. Meillä oli vuokramökki Enontekiön Hetassa. Sieltä olimme lähteneet päiväreissulle Skibotniin Norjaan.  No niin... avasin puhelinkioskin oven ja heti silmiini osui paksu miesten lompakko. Lompakossa oli Suomen ja Norjan seteleiden lisäksi pankki- ym. kortteja, passi ja ajokortti. Mitä tehdä löytölompakolla Kilpisjärvellä? Siihen hätään en keksinyt muuta kuin  että matkailukeskukseen lompakko on vietävä. Jätin viestin puhelinkioskiin, että kadonnutta lompakkoa voi tiedustella Kilpisjärven matkailukeskuksen vastaanotosta. Sinne minä sitten kiikutin lompakon ja jätin lompakon väliin vielä yhteystietoni.

Noin kuukauden päästä, kun olimme jo kotiutuneet kesälomalta etelään, postista tuli ilmoitus, että minulle oli paketti tulossa. Kun sitten avasin paketin, niin siinä oli saatekirje Tampereen suunnalla asuvalta perheeltä. Lompakko oli heiltä unohtunut sinne Kilpisjärvelle ensimmäisenä lomapäivänä. Unohtumisen he olivat huomanneet vasta Norjan puolella. Lompakon löytyminen oli palauttanut heille uskon siihen, että maailmassa on rehellisiä ihmisiä. Paketista löytyi kahvin ja suklaan lisäksi pari lasiesinettä: isompi sininen lasilintu ja sininen elefantti. Elefantin pohjassa luki Sirénin Taidelasi Ateljee Ky. Hand made.  Fantin selkäkorkeus on noin 6 cm. Jospa vielä joskus selviäisi, kenen tekemä elefantti on. Todennäköisesti lintukin on samasta ateljeesta hankittu, mutta sen pohjassa ei ollut tunnistetta.

Onnea aina tarvitaan. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!