Kolmisen viikko sitten tuomipihlajamme oli hetken aikaa juhlapuvussaan. Lie sepelkyyhkypariskuntakin ihastunut näkemäänsä, kun  oikein kelpuuttivat puun pesäpaikakseen.



Viikko sitten huomasimme, että jotakin on tapahtumassa, kun kolmena aamuna kyyhkyt kuljettivat nokassaan risuja puuhun.



Pian rupesi pesä erottumaan kauempaakin katsottuna.



Päiväsaikaan pesällä ei aina istunut kumpikaan linnuista.  Oho - kylläpä niille kelpaakin harva rakennelma. Näinköhäbn munat pysyvät persässä.



Pesä lie jo saavuttanu maksimikokonsa, kun risunvientilennot ovat loppuneet. Pesällä näyttää kyyhöttävn hautoja.  Onneksi pesä on sen verran korkealla, etteivät linnut näytä hairiintyvän, vaikka joudummekin  käymään aivan puun alla olevalla kompostorilla. Nyt ovottelemme untuvikkoja. Toivottavasti poikaset ehtivät kasvaa lentokykyisiksi, ennen kuin räkättirastaat saapuvat sankoin joukoin syömään tuomipihlajan marjoja.