Inspiroidu kuvasta

Niin teki isätkin ennen...

Muita inspiroitumisia on täällä.

Muistatte varmaan 1960-luvun kankaiden värikylläisyyden. Mökin aitasta löysin viime kesänä lapsuuskodin ikkunassa ollet vanhat verhot, jotka lyhensin sopimaan makuuhuoneen ikkunaan. Tarkoitus oli pitää niitä ikkunassa vain kesäajan, mutta enpä ole niitä vielä vaihtanutkaan. Sopivan unettavat. Olisivatkohan Tampellan valmistamat.?

Vanhassa vara parempi. Aika tavaran nautitsee.

Tänään on tuiskuttanut lunta  lähes 15 cm. Toisenlaista tuiskua oli ennen joulua, kun kävin hyväntekeväisyyskirpputorilla ja näin siellä sekalaisten lasitavaroiden joukossa pienen Iittalan valmistaman Tuisku-maljakon. Hinnaksi oli laitettu 2,40 euroa. Minulle se passasi.

Tuotannossa tämä Valto Kokon suunnittelema keskipakoisvalettu lasimaljakko oli vuosina 1979 - 1981. Korkeus on 8,5 cm ja halkaisija 13 cm.

Kävelyretken kohokohta. Tammikuu on jo näin pitkällä ja lähikoskeni pauhaa kuin loppukeväällä.

Geometriset lapaset kahdella värillä syntyivät vaihtamalla väriä joka 6. kerroksen jälkeen. Lankana tällä kertaa Tuomas-sukkalanka ja Nalle-lanka.

Hyvää Joulua!

Minulta on valmistumassa lapaspari pukinkonttiin. Vinkin jämälankojen tuhoamiseen löysin Virveriikka-blogista. Sieltä löytyi linkki Kardemumman blogiin, jossa oli seikkaperäisesti kuvattu, miten lankoja tulee aina pitää  samassa järjestyksessä etusormella. En kyllä muista koskaan missään käsityölehdessä teroitetun tätä asiaa.  Näihin lapasiin käytin harmaata Tuomas-sukkalankaa ja erivärisiä 7 veljestä -lankoja. Loin kullekin puikolle 12 silmukkaa. Kämmenosassa puikoilla oli 14 silmukkaa. Malli syntyy neulomalla pohjavärillä ja värikkäämmälla langalla kummallakin 2 o  vuoronperään.  Värikkäämmän langan vaihto tapahtuu joka 6 kerroksen jälkeen. Jos lapasille pitäisi nimi antaa, niin Kaislikko-lapasiksi näitä voisi kutsua.

Sain kolmisen viikkoa sitten lahjaksi valkoisen perhoskämmekän. Nyt siinä on parikymmentä kukkaa auenneina. Liikkeessä oli ollut esillä kasteluohje, jossa oli mainittu, että lämmintä vettä pitäisi käyttää. No konstikos tuo on hetken lämmittää seisonutta vettä vielä kattilassakin, jos se on kasville hyväksi.

Lämmin syksy on laittanut verikurjenpolven hehkumaan okran sävyissä. Siellä täällä on muutama kukkakin auki. Syy toiseen kukintaan on siinä. että heinäkuun puolessa välissä irrotin siemenkotia varsinaisen kukintakauden loputtua.

En ole pystynyt asiasta oikein kirjoittamaan, enkä pysty olemaan kirjoittamattakaan. Nuori sukulaisemme on menehtynyt onnettomuudessa.

Anna-Mari Kaskisen sanat antavat lohtua.

Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

Innostuin tekemään kranssin jäkälistä. Pohjana käytin vanhaa risupyörylää, jonka päälle kiinnitin jäkälätuppaat vieri viereen rautalangalla. Kummasti rautalanka uppoaa jäkälän sekaan. Keskelle laitoin koristeeksi  roikkumaan  tammenterhonipun. Todella helppatöinen koriste.

Edit 15.1.2012

Minulla kävi tämän kranssin kanssa niin, että talitiaiset rupesivat nokkimaan jäkälätupsuja irti, Kranssi kaljuuntui siinä määrin, että sidoin päälle vielä kanervakerroksen, Lopputuloksesta tuli havumainen. Toistaiseksi linnut ovat  jättäneet kranssin rauhaan.

Pari päivää sitten minun ei tarvinnut tulla tyhjin käsin postilaatikolta. Siellä minua odotti kuplakuori, jonkä sisältö oli hyvänhajuinen, - makuinen, -näköinen ja -kokoinen. Postittajana oli hyväsydäminen Titti. jonka blogin arpajaisissa minua lykästi. En voi olla ihailematta Titin ompelemaa ruusuntuoksuista tuoksupussukkaa.  Kiitokseni Titti vielä kerran!

Edit 26.10.

Arkiporinaa-blogin Paulan arpajaisissa  voitin ylimääräisenä yllätyspalkintona sinikantisen vihkon. Kiva muisto elämänkertakirjoittamiskurssilta Kreikasta. Kirjanmerkki on jo yhden lainakirjan välissä. Kiitos Paula!

Löysin komeron ylähyllyltä vanhat verhot, jotka olivat mieheni opiskeluaikaisessa asunnossa, kun löimme hynttyyt yhteen. Verhot olivat olleet ikkunassa jos silloin, kun mieheni oli muuttanut veljeltään perimään  vuokra-asuntoon.

Ikkunaan noita verhoje ei enää voinut ajatella. mutta tyynyliinat niistä kyllä saisi. Sattumalta osauduin Kässäkerhon sivulle, jossa parahiksi oli ohje tyynyliinan ompeluun. Ei muuta kuin ompelukone esiin.  Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Laadukkaasta kankaasta saa hetkessä iloa silmälle. Liekö kangas Tampellan mallistoa?  Samakuvioinen punaoranssinen verhokin taitaa olla meillä jossakin komeron perällä vai liekö mökille viety.

Meillä kävi vieraita jonakin kesänä 1980-luvulla.  Olivat käynneet tulomatkalla  jossakin tehtaanmyymälässä ja toivat tuliaisiksi kaksi kaunista jalalllista jälkiruokamaljaa.  Maljan halkaisija on 11 cm. Korkeutta maljalla on n. 8,5 cm. Nuo ulkopinnalla olevat hiotut kuvioinnit ovat erityisesti minun mieleen.

Onko malja tuttu sinulle? Kuka lie suunnittelija?

Aurinkoisena ja helteisenä kesäpäivänä pistäydyimme Inkoon Kopparnäsissä pitkästä aikaa. Keskellä päivää oli jopa liian kuuma istuskella rantakallioilla. Onneksi oli käppyrämäntyjä, joiden suojassa oli hyvä eväät nauttia.

Merinäköala etelään oli huikea. Tuli mieleen, että näkyisiköhän syyspimeillä Talliinan valot.

Vesirajassa tuoksui mereltä. Kivien lomassa oli minulle tuntemattomia kasvilajeja. Rantavehnäksi tunnistimme kauniin sinivihreän heinämäisen kasvin.

Rakkolevien joukosta löytyi myös muutama meriasteri.

Mukava oli poiketa kanadan- ja valkoposkihanhien valtaamilla kallioilla.

Pusero on vuosikertaneule, jota olen säilönyt komerossa vuosikausia. Eikö tuo liene parikymmentä vuotta sitten valmistunut. Langat lienevät sen ajan Novita Woolia.

Housuihin sain ohjeelliset silmukkamäärät Novita-lehden Kevät 2009 -numerosta. Koska käytin Novitan Florica-lankaa, en voinut lukea ohjetta kirjaimellisesti. Vyötäröresorin tein vieläkin korkeammaksi ja henkseleiden kumpiinkin päihin laitoin napit. Ajattelin, että alauksi housuja voisi pitää ilman henkeleitä kainaloihin asti vedettyinä (mahdollisesti resori taitettuna). Nämä housut tein juhannuksen aikaan. jolloin oli sen verran koleaa, että villalangan käsittely tuntui miellyttävältä. Ei hiostanut sormia.

Olen tässä miettinyt, tietääkö luonto jotakin meitä enemmän, kunhan vain osaamme pysähtyä asiaa miettimään. Oli miten oli, itse ainakin olen saanut lohtua huomatessani, että olemme osa suurempaa kokonaisuutta.

Kesä 1999 oli isäni viimeinen. Kesämökille mentyämme huomasimme, että suruvaippa oli verhonnut vaaleaksi maalatun mökin seinät koteloillaan. Niitä oli kymmetittäin. Aivan kuin luonto olisi tiennyt, että talven mittaan suru verhoaa perheemme. Isäni kuoltua naapurin isännästä tuli poikamme varaukki.

Tästä kesästä tuli varaukin viimeinen. Kun nyt heinäkuussa matkalla hautajaisiin ohitimme naapuritalon, näimme heidän portin kohdalla hiekkatiellä suruvaipan. Ukit ovat perillä.

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.

                                  -Lauri Viita

Kolmeen vuoteen minun ei ole tarvinnut mennä mustikametsään, mutta tänä vuonna metsä on ollut mustikoita pullollaan. Kymmenkunta ämpärillistä olen käynyt poimimassa. Poimurilla tietenkin. Tunnissa olen saanut ämpärillisen kerätyksi. Helteellä ei sen kauemmin metsässä oikein olisi jaksanutkaan. Ritilän avulla marjat olen puhdistanut. Nyt kun raakileita ei enää ole joukossa, niin parissakymmenessä minuutissa ämpärillisen olen saanut siivotuksi.

Pakastimeen olen laittanut sekä kokonaisina että survottuina. Kaksi ja puoli ämpärillistä olen vienyt naapurin emännälle siivottuina. Yli kahdeksankymmpinen ei enää taivu varvikkoon polvinivelvaivaisena.

Olen tehnyt mustikkakeittoa, johon olen lisännyt raparperiakin. Voi kun maistuukin hyvältä rasvattoman maustetun jogurtin kanssa.

Kaivellessani mökillä varastosta muovisaavia mattopyykkiä varten vastaani tuli pari vanhaa juttua. Keinuhevonen ja päällyskengät. Keinuhevonen on ostettu siskolleni joskus 1940-luvun lopulla. Kumiset päällyskengät näyttävät olevan tsekkoslovakkialaisvalmisteiset. Kuinkahan hyvin niissä jalat ovat pysyneet kuivina. Ainakin äiti on joutunut monesti huutamaan, että "elä mäne lätäkköön". Siksi matalalla on tuo läpän alareuna. Kaikkea sitä vanhemmat ovat vieneet mökille säilytykseen,

Tasan viikko sitten helteisenä pyhäaamuna suuntasin askeleeni synnyinkaupunkini Savonlinnan Sulosaarelle. Aivan kaupungin keskustan tuntumassa - Kasinon takana - on iki-ihana saari, jossa llienen käynyt vain harvoin kouluvuosieni aikana suunnistamassa. Saarelle johtavan kävelysillan tuntumassa on laatta, johon on kirjoitettu ote Savonlinnasa asuneen runoilija Helmi Auvisen Savonlinna-runosta.

"Keskellä suurten Saimaan vetten,

Luoja on luonut kauneintaan.

Heittänyt saarten kauneimmat helmet

syliin aaltojen uinumaan,

siintävät selät, soiluvat salmet,

kalliokaaret korkeat on,

pyhäinen valkeus rannoilla päylyy,

korpien rauha on koskematon."

Totta on jokainen sana tuossa runossa. Mikä luontoelämys odottaakaan Haapaveden rannoilla. Poikkea ihmeessä Sulosaarella, jos olet paikkakunnalla käymässä.