Kihivas 6/2010 -haasteena on Hiljaisuuden takana.

Lähtökuvana on tämä.

Halusin siirtyä ajasssa taaksepäin....

                                                     Hiljaisuuden takana toinen hiljaisuus,

                                                     toinen aika, toinen vuodenaika.

                                                     Aika, jolloin joku ennen meitä vasta katseli kodalle paikkaa.

Muut hiljaisuudet löydät täältä.

Kihivas 5/2010 haasteena on Aamutuimaan.

Talvea on piisannut jo niin kauan, että ajatukset alkavat olla kesässä. Mikään ei vedä vertoja sille auvoiselle tunteelle, jota kokee ensimmäisinä mökilläoloaamuina. Tunnetta on kannattanut odottaa koko pitkä talvi.

                                                            Kahvin tuoksu jää mökkiin.

                                                            Järvi on peilityyni, mutta mieltä kutkuttaa.

                                                            Kalat verkoissa.

                                                            Pian veneen vana näyttää suunnan niemen taa.

Pari viikkoa sitten suuntasin ensimmäisen kerran lankaostoksille Soukan Menitaan. Kyllä lankoja on liikkeessä moneen lähtöön. Aikomukseni oli ostaa Florica-lankaa sen verran, että tunikan saisin neulotuksi näille pakkasille.  Kävi kuitenkin ilmi, etteivät he pidäkään valikoimassa Novitan Floricaa. Siksi päädyinkin ostamaan korvikkeeksi Gestalin Maija-lankaa 500 grammaa. Katsotaan, millainen tunika tästä kasasta kehkeytyy. En tee tunikaa minkään ohjeen mukaan. Vinkki sieltä, toinen täältä -periaatteella neulon.

 Kun ulkona on tarpeeksi kylmää, rupeaa oikein mieli tekemään kalakeittoa.  Minun vakiokeittoni on vesipohjainen,  kauraryyneillä   sopivan sakeaksi suurustettu.

Tässäpä ainekset  siinä järjestyksessä kuin ne laitan isoon kattilaan. Vettä lisäilen sitä mukaa, että ainekset peittyvät juuri ja juuri.

- vettä riittävästi kattilan pohjalle

-maustepippureita n. 20 kpl

- keskikokoinen sipuli pilkottuna

- yksi valkosipulin kynsi pilkottuna, jos sielu sietää valkosipulia

-kaksi isoa porkkanaa pilkkottuna

-nyrkinkokoinen pala lanttua pilkottuna

-kasviliemikuutio

-timjamia ja sitruunapippuria hyppysellinen

-kuivattuja suppilovahveroita murskattuina n. kahvikupillinen , jos sattuu olemaan

- n. 5 maustekurkun viipaletta pilkottuna

Tässä välissä kuorin ja pilkon

- n. 6 isoa perunaa

ja lisään ne muiden ainesten joukkoon, kun juurekset alkavat olla kypsyä.

Kun sitten perunat ovat melko kypsiä, laitan joukkoon

- kalakuutioita n. 400 gr

Tässä vaiheessa lisään keitokseen

- pari ruokalusikallista kauraryynejä ja

- pari hyppysellistä tilliä.

Lisäksi saatan lisätä

- kahvilusikallisen suolaa,

jos siltä tuntuu. Aikani keilteltyäni voinkin jo kutsua perheen syömään.

Kyytipojaksi ei tarvitakaan sitten enää muuta kuin ruisleipää ja maitoa.

Eilen oli sen verran pakkasta, että tarkenin lähteä kävelylenkille. Samalla katsastin, olisiko joku jo käynyt tekemässä latuja pelloille, ettei itse tarvitisi niitä tehdä. Hyvältä näyttää sen puolesta. Kunhan pakkaset helltittävät, niin sitten suksille. Jällä en käynyt, mutta kyllä sinnekin voinee mennä kalastajien  latuja pitkin.

Alkuperäishaasteen kohteena näyttää olevan kirjoittajat sanan varsinaisessa merkityksessä. Reilussa kuukaudessa haaste on kiirinyt minulle, joka suhtaudun kirjoittamiseen ihan muulla tavalla. En siis mitenkään ammattimaisesti. Mutta haitanneeko tuo mitään?  Omaa vastausta miettiessänii tulin siihen tuloksen, etten taida löytää ensimmäistäkään niistä helmiksi luokiteltavista runoista, joita työvuosieni aikaan kirjoitin niille ryhmäläisilleni, jotka lähtivät talosta tai vaihtoivat osastoa. Kalevalamitalla tehdyt runot jäivät työkoneen muistiin, jos sinnekään. Ne helmet ovat hajaantuneet pitkin ja poikin eteläistä Suomea. Toivon ainakin, että ne olisivat vielä asianomaisilla tallessa. Helmiksi niitä saatoin kutsua sen vuoksi, että niihin olin kiteyttänyt yhdessä viettämämme vuodet samassa firmassa.

Suorasanaisia helmiä en ole juurikaan tuottanut. Työvuodet menivät pikemminkin muiden tuottamien tekstien kääntämisessä. Eivätkä ne tekstit olleet kaunokirjallisia.

Jottei tähän Kaanonin haasteeseen vastaminen menisi ihan torsoksi, tekaisin "valehelmen" . Uskon, että Kaanonille kelpaa tällainen tuotos. Tai ainakin tuo hymynkareen.

Haasteen saa ottaa vastaan jokainen, joka tuntee kutsumusta kertoa jonkin oman onnistuneen tekstin synnystä. Olkaatten hyvät!

---------------------------------------------------------------------------

Tuop´ on blogitar Kaanoninen,

luonnonystävä netistä.

Haasteen mulle hän lähetti,

blogiteitse singautti.

”Sun on helmi etsittävä,

sanaisista kaikkein parhain.

Josta voit sä ylpee olla.

Muille näytä se blogissas.

Laita mukaan luonnehdinnat.”

Etsin päivän, ehkä kaksi.

Hiki otsalla kohosi.

Tiedostoja tutkiskelin,

paperipinoja selasin.

Vaan ei tuota löytynynnä,

vaikka kuinka etsiskelin.

Syntyipä uusi runonen.

Rivit uuenuutukaiset.

Ne mä annan Kaanonille,

haasteen tämän laittajalle.

Korviikkeeksi oikeen helmen.

Kaanonill´ on kaunis blogi,

kuvat somat sivuillansa.

Tekstit kuvia sitovat,

lukijoita verkottavat

Täss´ on helmi Kaanonille,

tehty vanhan mallin mukaan.

Kuin mun entiset runoni,

muistovärssyt vanhahtavat.

Kihivas 3/2010  haasteena on Andante. Andante voidaan suomentaa sanalla hitaasti.

Muut haastevastaukset löytyvät täältä.

Kuusimetsästä ilmestyi tulkkuparvi aterioimaan vaahteraan. Tulkuille näytti paremmin maistuvan vaahteran siemenet kuin auringonkukansiemenet lintulaudalta. Tänä talvena lintuja on muutenkin ollut tavallista vähemmän syötettävänä. Kurre puolestaan on kyllä käynyt istumassa lintulaudan reunustalla.

Eilisen päivän hyvänä työnä laitoin sopivaksi katsomani summan Haiti-keräykseen. On ilahduttavaa kuulla, että niin on tehnyt moni muukin. Jaahas,  iltapäivälehtien mukaan jonkun toisenkin suomalaisen taskun pohjalta on löytynyt sen verran ylimääräistä rahaa, että on pystynyt varaamaan itselleen avaruusmatkan. Matkan saa yli 150 000 eurolla. Mielestäni tällaisen asian julkisointi osoittaa arvostelukyvyn puutetta kustantajaltakin. Kyllä tuolla summalla olisi ollut muutakin käyttöä.

.

Paksun lumikerroksen alla uinuvat omenapuun kukkasilmut.

Puhjetakseen runsaaseen kukintaan muutaman kuukauden kuluttua.

Kihivas 2/2010  haasteena on Mitä näet?  Tässä on tulkittavaksi alkuperäiskuva.

 "Metsällä silmät, järvellä korvat."  Niin tiesi vanha kansa kertoa meilläpäin. Metsässä ei sopinut katkaista oksia holtittomasti, eikä järvellä huudella. Arvet jäävät puihin pysyvästi. Eipä katso suopeasti metsänisäntä Tapiokaan tekosiamme.

Muut vastaukset löytyvät täältä

Pikkumyy järjesti blogissaan arvonnan ennen joulua. Ja sattui niin mukavasti, että Pikkumyy piti kommenttiani arvontavoiton arvoisena.  Posti toi tänään laatikkoon kolme kerää puuvillalankaa, joista ajattelin tehdä kaulahuivin.

Torttuja ja taatelikakkuja on viime viikkoina syöty ihan tarpeeksi. On jo korkea aika tehdä jälleen mustikkapiirakkaa. Tämä minun ohjeeni on muunneltu versio aikoinaan Luomu-perunajauhopaketin kyljessä olleesta ohjeesta.

Mustikkapiirakka

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja

1/2 dl kauraleseitä

3 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria

3/4 dl rypsiöljyä
1 dl rasvatonta hedelmä- tai marjajogurttia
1 muna

Täyte:
1 dl rasvatonta hedelmä- tai marjajogurttia
1 muna
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
1 rkl vanilliinisokeria

Pinnalle:
n. 4 dl mustikoita

Olen peittänyt piirasvuoan (halkaisija n. 22 cm) leivinpaperilla, joten vuokaa ei tarvitse voidella.

Sekoita pohjataikinan kuivat aineet keskenään. Lisää niiden joukkoon öljy, jogurtti ja muna. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina jauhotetuin sormin piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjataikinan päälle. Ripottele pinnalle mustikat. Paista 175 asteessa 40 minuuttia uunin kolmannella tasolla.

Tässä piirakka on valmiina uuniin sujautettavaksi.

Sen verran elvistelen, että kehun piirakkaa hyväksi. Neljäsosa piirakasta on jo tuhottu. Juotiin juuri  poikamme 18-vuotissynttärikahvit. Täysikäinen on nuori mies miltei minuutilleen. Jos Elvis vielä eläisi, niin hän täyttäisi lehtien mukaan 75 vuotta tänään.

Kihivas 1/2010 -haasteen muut vastaukset löytyvät täältä.

Joskus joulukuun alussa huomasin lähetystorin jouluikkunassa kirjaillun liinan. Aikani sitä katseltuani astuin sisälle myymälään ja tein varauksen liinasta. Tänään koitti se päivä, jolloin kävin hakemassa löytöni. Liina on neliskanttinen 1,25 m x 1,25 m. ja kokopellavainen. Liina pitäisi vielä silittää ennen oikeaa käyttöä. Ainakin ensi joulun tienoissa laitan sen olohuoneen pöydälle. Kyllä tuon kirjailemisessa on mennyt toinen tovi. Liinaa piti päästä heti mallailemaan pöydälle.

Otin tämän talvisen kuvan ikkunan läpi tänään aamupäivällä. Lumi on peittänyt kanervat ja mustikanvarvut kokonaan. Rikkumaton hiljaisuus on luonnossa, kun kurkistan ovesta pihalle. Idyllin särkee radiosta tulvivat uutiset Espoon ampumisista. Nyt kauheudet tulivat kahdenkymmen kilometrin päähän ja päättyivät n. kymmenen kilometrin päähän meiltä.

Viime sunnuntaina mietin, että kävisinkö Sellon Prismassa heti maanantaina vai jättäisinkö käynnin tälle torstaille. Kallistuin alkuviikon puolelle. 

Hyvää Uutta Vuotta!

Sinitaivas-blogissa on testihaaste Kuva- ja sanataiteesta kiinnostuneille. 

Alla siis muokattava kuva.

Oma vastaukseni tänä harmaana päivänä on tämä.

toivottelee Piri

Edit 15.12.2009

Lisäsin muutaman uuden kuvan.

Viktor Rydbergin Tonttu-runokirjan avulla pääsen palaamaan lapsuuteni jouluihin. Martta Wendelinin kauniit kuvitukset saivat minut pienenä ajattelemaan, että tapahtumapaikkana on oma mummolani. 

Kirja on minulla vielä tallessa. Alkuperäinen takakansi ainakin puuttuu.

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.

Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmaanuttu
Vahdille kyllä tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!

Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa;
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.

Silloin se aina sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Täältä voit käydä kuuntelemasta Vesa-Matti Loirin tulkinnan Rydbergin runosta.

Laitoin tänään ruokailutilan ikkunaan vanhat rantakaisloista tekemäni olkitähdet joulutunnelmaa tuomaan. Yhteen tähteen kiinnitin pienen enkelin. Paistoin pellillisen joulutorttujakin. Askel jouluun on otettu. Luntakin tuli viime yönä sen verran, ettei piha näytä enää ihan niin synkältä.

Tämän viikon haasteena on pysähtynyt.

Ei lennä, ei. Kanahaukka tuumaustauolla.