Pari viikkoa sitten laittamani samettiruusukylvös on ehtinyt jo koulimisasteelle.



On mielenkiintoista nähdä, pysyykö kukkien väri samana vai miten käy.

.

Kukintaa odotellessa tyydyn ihastelemaan Lastun lähettämää tunnustusta. Kiitos Lastu kauniista sanoistasi.!

Missä ja milloin? Se selviää .täältä

Hetki sitten sain tiedon, että serkkuni on kuollut pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Lepää rauhassa.

Viime viikkoina olen harrastanut aikamatkailua. On vaivatonta ja ekologista. Yli 1200 diaa olen jo saanut digitaaliseen muotoon.


Erämaahan läksin kerran ja lähdepä sinäkin mukaan retkelle Muotkan erämaahan. Oikeasti kävin siellä mieheni kanssa yli 25 vuotta sitten. Ja nyt uudemman kerran digitoidessani vanhoja dioja.


Finnair vei meidät Seutulasta Ivaloon, josta jatkoimme matkaa linja-autolla. Jäimme kyydistä Karigasniemen tien varressa Muotkan Ruoktussa.

Kuljimme Peltojoen vartta tunturiin.




Alkumatkasta sääkin suosi, jotta tarkeni ihan lyhythihaisessa puserossa.
Jokivarteen oli mukava pystyttää teltta



ja sytyttää tervakset kahvinkeittoa varten.



Kymmenen kilometrin vaelluksen jälkeen tulimme autiotuvalle, josta löytyy tietoa nykyään netistäkin.



Jätimme kantamukset Lahtisen kämpälle ja kapusimme tunturiin maisemaa ihailemaan. Tuuli kylmästi. Ennen pitkää sade pakotti meidät palaamaan Lahtisen kämpälle ja ahtautumaan yoksi kämppään vastoin ennakkosuunnitelmia. Jalat koukussa mahduimme juuri ja juuri seinänvieruspenkeille. Jossakin vaiheessa yötä heräsimme siihen, että rakennuksessa oli muitakin meidän lisäksemme. Sellaisia, jotka eivät olleet tulleet oven kautta. Ikävä kyllä jouduimme eliminoimaan myyrät kämpästä, ennen kuin pystyiime jatkamaan unia.

En muista, että tätä pienemmässä rakennuksessa olisin yötäni viettänyt. Tuskin sinäkään.

Tervaksen tuoksu nenässäni lopetan tämän aikamatkan.

Kohta on taas REntukoiden aika. Keltaista väriä jo kaipaankin.



Täällä ovat muut RE-vastaukset.

Aloitin perjantaina projektin, jonka kestosta en osaa sanoa vielä mitään. Meillä on iso kasa dioja, jotka aion muuttaa digikuviksi ajan kanssa. Meinaan skannata diat kirjaston tehokkaalla kuvaskannerilla. Perjantain harjottelukerralla sain yli sata kuvaa sähköiseen muotoon. Minusta lopputulos on yllättävän hyvä, kun lopuksi  vähän säätää värejä ja käyttää unsharp-toimintoa ZoomBrowzerilla. Alla olevat diat ovat arvattavasti vuodelta 1977. Sinä kesänä patikoimme Norjassa Reisadalenissa. Metsämansikat ovat mökiltä.

Pari viikkoa sitten maanantaina oli oudonvärinen aamurusko hetken aikaa. Se tiesi  pakkasjaksoa, joka nyt taitaa hellittää.

Pakkasia olen voinut pitää verukkeena sille, ettei ole tarvinnut lähteä kokeilemaan uusia kenkiä. Lumikenkiä näet. Mutta kohta se aika koittaa. Ja kunto nousee kohisten. Onneksi nyt maistuvat  vähähiilihydraattiset appelsiinit. Niitä kuluu meillä kilotolkulla.

Meillä täällä on käpytikka jo pitänyt viikon verran rummutusharjoituksia. Oletkohan sattunut kuulemaan?

 

 

 

 

 

 

Helteellä maistuu  JUoma kuin juoma. Itse en ole ruskean juoman perään, mutta kyllä moni janoaa tätäkin juomaa.

Muut JU-jutut löytyvät täältä.

Värikollaasihaaste #068:n aiheena on pelto. 

Haaveissani matkaan kevääseen ja eteläisen Savon maisemiin. Näiltä pelloita on vajaa kilometri mökillemme. Kun tämän maiseman näen, niin tiedän, että kohta pääseen rantasaunan lämpöön.

 

Inspiroidu kuvasta

Niin teki isätkin ennen...

Muita inspiroitumisia on täällä.

Muistatte varmaan 1960-luvun kankaiden värikylläisyyden. Mökin aitasta löysin viime kesänä lapsuuskodin ikkunassa ollet vanhat verhot, jotka lyhensin sopimaan makuuhuoneen ikkunaan. Tarkoitus oli pitää niitä ikkunassa vain kesäajan, mutta enpä ole niitä vielä vaihtanutkaan. Sopivan unettavat. Olisivatkohan Tampellan valmistamat.?

Vanhassa vara parempi. Aika tavaran nautitsee.

Tänään on tuiskuttanut lunta  lähes 15 cm. Toisenlaista tuiskua oli ennen joulua, kun kävin hyväntekeväisyyskirpputorilla ja näin siellä sekalaisten lasitavaroiden joukossa pienen Iittalan valmistaman Tuisku-maljakon. Hinnaksi oli laitettu 2,40 euroa. Minulle se passasi.

Tuotannossa tämä Valto Kokon suunnittelema keskipakoisvalettu lasimaljakko oli vuosina 1979 - 1981. Korkeus on 8,5 cm ja halkaisija 13 cm.

 

 

 

Kävelyretken kohokohta. Tammikuu on jo näin pitkällä ja lähikoskeni pauhaa kuin loppukeväällä.

Geometriset lapaset kahdella värillä syntyivät vaihtamalla väriä joka 6. kerroksen jälkeen. Lankana tällä kertaa Tuomas-sukkalanka ja Nalle-lanka.

Hyvää Joulua!

Minulta on valmistumassa lapaspari pukinkonttiin. Vinkin jämälankojen tuhoamiseen löysin Virveriikka-blogista. Sieltä löytyi linkki Kardemumman blogiin, jossa oli seikkaperäisesti kuvattu, miten lankoja tulee aina pitää  samassa järjestyksessä etusormella. En kyllä muista koskaan missään käsityölehdessä teroitetun tätä asiaa.  Näihin lapasiin käytin harmaata Tuomas-sukkalankaa ja erivärisiä 7 veljestä -lankoja. Loin kullekin puikolle 12 silmukkaa. Kämmenosassa puikoilla oli 14 silmukkaa. Malli syntyy neulomalla pohjavärillä ja värikkäämmälla langalla kummallakin 2 o  vuoronperään.  Värikkäämmän langan vaihto tapahtuu joka 6 kerroksen jälkeen. Jos lapasille pitäisi nimi antaa, niin Kaislikko-lapasiksi näitä voisi kutsua.

 

Sain kolmisen viikkoa sitten lahjaksi valkoisen perhoskämmekän. Nyt siinä on parikymmentä kukkaa auenneina. Liikkeessä oli ollut esillä kasteluohje, jossa oli mainittu, että lämmintä vettä pitäisi käyttää. No konstikos tuo on hetken lämmittää seisonutta vettä vielä kattilassakin, jos se on kasville hyväksi.

Lämmin syksy on laittanut verikurjenpolven hehkumaan okran sävyissä. Siellä täällä on muutama kukkakin auki. Syy toiseen kukintaan on siinä. että heinäkuun puolessa välissä irrotin siemenkotia varsinaisen kukintakauden loputtua.

En ole pystynyt asiasta oikein kirjoittamaan, enkä pysty olemaan kirjoittamattakaan. Nuori sukulaisemme on menehtynyt onnettomuudessa.

Anna-Mari Kaskisen sanat antavat lohtua.

Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

Innostuin tekemään kranssin jäkälistä. Pohjana käytin vanhaa risupyörylää, jonka päälle kiinnitin jäkälätuppaat vieri viereen rautalangalla. Kummasti rautalanka uppoaa jäkälän sekaan. Keskelle laitoin koristeeksi  roikkumaan  tammenterhonipun. Todella helppatöinen koriste.

 

Edit 15.1.2012

Minulla kävi tämän kranssin kanssa niin, että talitiaiset rupesivat nokkimaan jäkälätupsuja irti, Kranssi kaljuuntui siinä määrin, että sidoin päälle vielä kanervakerroksen, Lopputuloksesta tuli havumainen. Toistaiseksi linnut ovat  jättäneet kranssin rauhaan.