1950-luvulla vietimme joulut mummolassa maalla. Perinne jatkui siihen asti, kunnes äidin nuorimmat siskot ja veli olivat perheettömiä ja asuivat vielä kotona. Kun kaikki maatalon navetta-askareet oli hoidettu ja kun koko väki oli käynyt savusaunassa kylpemässä, oli aika syödä aattoillan ateria ja asettua pukkia odottamaan.

Pian portuasta kuuluihin jo kolinaa ja tupaan joulupukki työntyi pärekopan kanssa. Minun pukillani oli musta lammasnahkaturkki nurinpäin puettuna, päässa oli korvaläpällinen nahkahattu ja kädessä punaruskeat koirankarvarukkaset. Lapsilta pukki kyseli tietenkin kiltteydestä. Minua jäi ihmetyttämään, miksi pukki tiedusteli eräänä jouluna kiltteyttä myös enoltani, joka oli jo aikamies. Enoni haki pukilta pakettia ja oli jo kääntymässä poispäin, kun pukki ei irrottanutkaan otettaan paketista, vaan ryhtyi tiedustelemaan enolta, että "mitenkäs on sen kiltteyden laita?".

Jostakin kumman syystä naapuri tuli pistäytymään mummolassa aina pukin käynnin jälkeen. Kertoi muka  nähneensä pukin tulomatkalla riihen luona. Jälkikäteen minulle on kerrottu, että enoni olikin ruvennut käymään syksyllä tyttökylässä naapurin siskon luona. Siitähän ne pukin utelut johtuivatkin.

Niin siinä sitten kävi, että enoni meni naimisiin pukin siskon kanssa. Vuosikymmen vaihtui ja siihen päättyvät mummolassa viettämämme joulutkin.